Uudenlainen koulun ja harrastustoiminnan malli ehkäisisi syrjäytymistä

Jokaisella lapsella on oikeus löytää se oma juttu, joka saa posket hehkumaan. Yhteenkuulumisen tunne kehittää vuorovaikutustaitoja. Tulevaisuuden ammatti löytyy usein harrastuksen parista. Taiteen, kulttuurin ja liikunnan harrastaminen lisää hyvinvointia. Lasten oikeus harrastuksiin pitäisi toteuttaa yhtä hyvin kuin lasten oikeus perusopetukseen.

Kansanedustaja Hjallis Harkimo toteaa tuoreessa kolumnissaan: ”Kun istun autossa pojat kyydissä, mietin usein, että valitettavasti kaikilla ei ole samanlaisia isiä, joilla on mahdollisuus ja rahaa viedä lapsiaan harjoituksiin. Mutta se asia ei saa jäädä perheiden omalle vastuulle. Urheiluun ja harrastamiseen pitää olla mahdollisuus mahdollisimman monella lapsella.”

Joka kolmas lapsi luopuu harrastuksesta varojen puuttuessa. Harrastusten, koulun, työn ja perheen yhteensovittaminen vaatii vanhemmilta viikoittaisia taikatemppuja. Kyytien järjestäminen on haastavaa. Tiloista on pulaa ja harjoitusvuorot ovat usein arki-iltaisin. Vanhempien ja lasten kiireettömälle yhdessäololle on aikaa liian vähän. Väsyneenä on vaikea jaksaa harrastaa ja opiskella. Lapset saattavat joutua viettämään aamuja ja iltapäiviä yksin. Yksinäisyyden tunne lisää syrjäytymisen riskiä.

Miten parannetaan lasten mahdollisuuksia harrastaa? Vastaus löytyy lopulta läheltä: koulusta. Monipuolinen aamu- ja iltapäivätoiminta voidaan toteuttaa tiiviissä yhteistyössä harrastustoimintaa järjestävien tahojen kanssa. Myös opettajat ovat korkeasti koulutettuja kirjallisuuden, ilmaisutaidon, kuvataiteen, musiikin, kättentaitojen ja liikunnan aloilla. Kouluista löytyvät tilat, välineet, sekä koko ikäluokan lapset ja nuoret.

Helsingin kaupunginvaltuustossa käsiteltiin viime viikolla aloitteeni harrastusten liittämisestä koulupäivän välittömään yhteyteen. Helsingissä mahdollisuudet tähän ovat hyvät ja yhteistyötä koulujen, sekä harrastustoimintaa järjestävien järjestöjen kanssa kehitetään edelleen. Tämän kaltainen koulun ja harrastustoiminnan malli toimii Lappeenrannassa. Esimerkiksi koulupäivän päätyttyä vastuu siirtyisi koululta iltapäivän harrastustoiminnan vastuuhenkilölle. Kaupunki voisi sallia lasten matkustaa maksutta julkisen liikenteen kulkuneuvoilla harrastuspaikoille, jos ne sijaitsevat muualla kuin oman koulun tiloissa. Tällainen rakennemuutos olisi tehokasta syrjäytymisen ehkäisyä. Se vähentäisi kaupungin tilojen ja urheilupaikkojen tyhjäkäyttöä, sekä eheyttäisi lapsen kehitystä monin tavoin.

Harrastukset maksavat. Mitä, jos alakouluun lisättäisi yksi tunti, jonka tavoitteena olisi esitellä erilaisia harrastusvaihtoehtoja? OAJ:n laskelmien mukaan yhden vuosiviikkotunnin lisääminen Suomen jokaisessa koulussa kustantaisi noin viisi miljoonaa. Luokkien 1-6 oppilaat saavat lukuvuodessa vain noin 632 oppituntia, kun muualla Euroopassa opetusta on 108 tuntia enemmän.

Harrastusten lisääminen välittömästi koulupäivän ympärillä olevaan aikaan on kuitenkin edullista taistelua eriarvoistumista vastaan. Esimerkiksi koulun tiloissa tapahtuvaa taiteen perusopetusta tulisi lisätä koulupäivän jälkeen. On tärkeää, että jokainen lapsi voi harrastaa taustasta tai toimeentulosta riippumatta. Näin lisättäisi vanhempien ja lasten yhteistä aikaa arjessa, sekä mahdollistettaisi suorituspaineista vapaa harrastaminen ja sosiaalinen kasvu turvallisessa ympäristössä.

Kirjoitus on laadittu yhdessä OAJ:n koulutusasiainpäällikkö Nina Lahtisen (KM, OTM) kanssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *