Taas on se aika vuodesta kun pientä yrittäjää ahdistaa. Yrityksen veroilmoitus on täytettävä huhtikuun alkuun mennessä. Olen sivutoiminen yksinyrittäjä ja pelkään, että tulos ylittää 7656,26 euroa. Se on viime vuoden yrittäjän eläkevakuutusmaksun alaraja. Minun ei kannata maksaa YEL-maksua.
Yritystoiminnan lisäksi teen palkkatyötä. Palkastani maksan jo työntekijän osuuden työntekijän eläkevakuutusmaksusta. Tuntuisi epäreilulta maksaa kahta päällekkäistä eläkevakuutusmaksua. Kaltaisiani osa-aikaisia yrittäjiä ja freelancerina tai toiminimellä itsensä lisätyöllistäviä on monia kulttuuri-, media- ja markkinointialalla, sekä lisääntyvässä määrin myös palveluammateissa ja digikonsultoinnissa.
Yrittäjä voi itse määritellä eläkevakuutusmaksun perusteena olevan työtulon, mutta kelan ja työttömyyskassojen maksamaan turvaan oikeuttaa vähimmäismäärä 12 816 euroa. Yrittäjän sairaus- ja äitiyspäivärahat, sekä eläke määräytyvät YEL-tulon mukaan. Tänä vuonna sosiaali- ja terveysministeriön määräämä maksuprosentti on 18-52-vuotiailla 24,10. Iäkkäämmillä se on korkeampi.
Eläketurvakeskuksen tiedon mukaan joka viides yrittäjistä maksaa YEL-maksua vain vähimmäismäärän. Se oikeuttaa sosiaaliturvan vähimmäismääriin ja vähimmäiseläkettä vastaavaan eläkkeeseen, joka nykyään takuueläkkeellä täydennettynä on noin 785 euroa. Samaan lopputulokseen pääsee tekemättä töitä, yrittämättä ja elämällä koko ikänsä erilaisten tukien varassa.
Yrittäjät ovat harvoin sairaslomalla. Itse en odota koskaan saavani eläkettä – vuonna 1982 syntyneenä tavoite-eläkeikäni on nyt laskennallisesti 69,5 vuotta. Olen työskennellyt hoitaessani pientä lasta kotona ja vuoden ajan nostamani aikuisopintorahan määrä oli minimi, kuten yrittäjillä on. En tule nostamaan työttömyyskorvausta, vaikka lopettaisin päivätyöni. Olen asenteeltani yrittäjä.
Yksinyrittäjien pääasiallinen tavoite ei ole kasvu, vaan selviytyminen päivästä toiseen, selviää Danske Bankin viime vuonna tekemästä kyselystä. Joka neljäs yksinyrittäjä tienaa alle 1000 euroa kuussa ja lähes joka toisen ansiot ovat alle 2000 euroa (Suomen Yrittäjät 2016). Suomalaisista yrityksistä 93,2 prosenttia on yhdestä yhdeksään henkilön mikroyrityksiä.
YELin lisäksi mikroyrittäjän peikkoja ovat työntekijän eläkemaksut ja muut työnantajakulut. Perustin yritykseni 12 vuotta sitten ja työllistin lähes 100 osa-aikaista tapahtumatyöntekijää. Yhtäkään en uskaltanut palkata kokopäivätyöhön. Ensimmäisen työntekijän palkkaaminen olisi vaatinut varmuutta liiketoiminnan kasvamisesta, jotta riski jatkuvasta toisen ihmisen elatusvastuusta ja kasvavista veroista olisi ollut järkevä. Yksinyrittäjien kynnys kasvuun on kova. Sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmä ei nykyisellään toimi. Yrittämisestä on tehtävä kannattavampaa yrittäjälle itselleen. Työllistämisen kustannuksia on madallettava. Yritykset maksavat hyvinvoinnin ja suurin osa uusista potentiaalisista työpaikoista on mikrokokoisissa tai pienissä yrityksissä. Mahdollistetaan työehdoista sopiminen työpaikoilla. Nyt on aika tehdä asiat uudella tavalla ja perustaa asiantunteva yritysministeriö.