Usein käsitykset perheistä rajoittuvat ydinperheisiin tai yksinhuoltajiin. Silti useat sadat tuhannet lapset asuvat vuorotellen äidin ja isän luona. Yhteishuoltaja-, uusio- ja yhden aikuisen perheiden osuus kaikista lapsiperheistä on arviolta noin 30 prosenttia, mutta erotilastojen valossa määrä on kasvussa. Kahden kodin lasten tarkkaa määrää ei tiedetä, sillä virallisesti lapsilla voi olla vain yksi osoite. Lapsenhuoltolakiin esitettiin vuoroasumista viime vuonna. Päivityksistä huolimatta lainsäädäntöön kaivataan uudistuksia.
Vuoroasuminen on edelleen vain yksi vaihtoehdoista, vaikka sen tulisi olla enemmän sääntö kuin poikkeus. Jotta lapsen etu toteutuu, on vanhempien voitava sopia lapsen asioista, jakaa kustannuksia ja päättää yhdessä lähekkäinen asuinpaikka. Se voi olla hankaa. Ei riitä, että lastenvalvojan luona tehdään yksi sopimus elatuksesta, asumisesta ja tapaamisista. Tarvitaan nykyistä enemmän sosiaaliapua ja asiantuntevaa neuvontaa.
Perhepoliittisten uudistusten pitää keskittyä erilaisten perheiden todellisiin tarpeisiin. Vuoroasuminen ei tarkoita aina viikko-viikko – rytmiä, vaan kiertovälit ovat hyvin erilaisia lapsen iästä ja toiveista riippuen. Esimerkiksi rintaruokinnassa oleva lapsi kaipaa paljon aikaa äidin kanssa, eikä ero kummastakaan vanhemmasta saisi olla pitkä. Sopimuksiin olisi määriteltävä lapsen kehitystä vastaavat tarkistuskohdat eri ikäkausille.
Nykyään lapsilisät ja elatusmaksut eivät jakaudu oikeudenmukaisesti. Kahdessa taloudessa asuvien lasten eläminen on kalliimpaa kuin ydinperheissä, sillä varusteita tarvitaan enemmän ja asumisen menot kaksinkertaiset. Ratkottava on miten oikeus lähipäiväkotiin määräytyy, kumman vanhemman tuloihin päivähoitomaksut perustuvat, ja miten koulukyydit järjestetään kahdesta osoitteesta. Onko oikein, että uuden puolison muutto saman katon alle vie osan tuista ja nostaa lapsiin kohdistuvia maksuja, vaikka niistä käytännössä vastaisi vain yksi aikuinen?
Perhevapaiden pitämisen on oltava mahdollista molemmille vanhemmille myös eroperheissä. Nyt isät pitävät lomaa keskimäärin neljä viikkoa, vaikka korvausta saisi yhdeksästä viikosta. Äitiysloman kesto on pidempi. Esitetyt perhevapaamallit pyrkivät tasaamaan sukupuolten välistä eroa, mutta tasa-arvon ajatus lähtee virheellisesti työmarkkinoiden näkökulmasta. Keskeisempää olisi yhdenvertaistaa se aika, joka vanhemmalla on mahdollisuus hoitaa lasta kotona. Äidit ja isät ansaitsevat yhtä pitkät vanhempainvapaat sukupuoleen tai siviilisäätyyn katsomatta.
Tehdään pienten lasten kotihoidosta aito vaihtoehto myös työuraa tekeville yksinhuoltajille ja eronneille vanhemmille. Tärkeintä olisi uudistaa pienten lasten kotihoidontuki siten, että se olisi ansioihin sidottua. Kotihoito on julkista päivähoitoa edullisempaa. Vanhempien osa-aikatyön ja etätyön pitäisi olla mahdollista, kun kotona on alle 3-luokkalaisia lapsia. Työnantajia pitäisi palkita tällaisista perhejoustoista.
Isompien lasten päivähoidon, koulun ja työn yhdistäminen on hankalampaa yksin kuin kahdestaan. On tärkeää, että työpaikan ja päiväkodin välillä pääsee liikkumaan mahdollisimman nopeasti, ettei lapsen hoitopäivä pitene liiaksi. On nykyistä tehokkaammin pyrittävä nivomaan harrastukset ja koulu yhteen, jotta perheille jää iltoihin yhteistä aikaa. Kahdessa kodissa asuvat lapset kaipaavat tehostetusti vanhemman huomiota.
Eronneena äitinä tiedän, miten kiireistä arki on yhden aikuisen perheessä. Pitkiä työpäiviä tai omaa vapaa-aikaa on vain niinä päivinä, kun lapsi ei ole kotona. Silti haastavimpia ovat ne aamut, jolloin tyhjässä lastenhuoneessa vastassa on vain ikävä. Parasta on se riemun ja rakkauden tunne, kun lapsi tulee takaisin kotiin toisen vanhemman luota. Onni lapsesta kuuluu molemmille vanhemmille. Lain on kohdeltava jokaista lasta, äitiä ja isää yhdenvertaisesti asumisratkaisuista riippumatta. Myös kahdessa kodissa asuvat lapset ja eronneet aikuiset ovat perheitä, eikä niitä saa sivuuttaa perhepolitiikassa.