Kiusaaminen on kouluväkivaltaa

Koulujen arkea tuntemattomille sana ”kiusaaminen” saattaa kalskahtaa vastaavalta pieneltä rutinalta kuin ”kiukuttelu” tai jokin, mitä lapset tekevät pikkupahuuksissaan. Tällä viikolla A-studio avasi hyvin sitä, mitä koulukiusaaminen on. Se ei ole olankohautuksella kuitattavaa pikku kiusantekoa, vaan pahimmillaan raakaa väkivaltaa.

 Nimittely, repiminen, pois sulkeminen, lyöminen, tavaroiden varastelu tai piilottelu, esineillä heittely, juoruilu, välinpitämättömyys, somessa tapahtuva mustamaalaaminen ja muu toiseen ihmiseen kohdistuva loukkaus johtaa pahimmillaan itsemurhiin. Ruumiillinen väkivalta on aina samalla henkistä väkivaltaa. Henkistä väkivaltaa on olemassa myös ilman fyysistä kosketusta.

Kuten väkivalta aina, koulukiusaaminen aiheuttaa henkisiä vammoja, jotka vaikuttavat ihmiseen pitkäkestoisesti. Etenkin lapsilla ja nuorilla herkän kehitysvaiheen aikana syntyneet vauriot varjostavat henkistä kehitystä pitkään – monesti aiheuttaen loppuelämän psyykkiset haavat. Kouluaikana koettu väkivalta voi olla syynä mm. ahdistukseen, masennukseen, sitoutumiskammoon, itsetunto-ongelmiin, väkivaltaisuuteen ja esiintymiskammoon. Saattaa olla, että koulukiusattu ei koskaan kykene ylläpitämään tervettä parisuhdetta ilman psyyken parantavaa apua, tai myöhemmän elämänvaiheen kriisin positiivista ratkaisua.

Aikuisten keskuudessa vastaava väkivallan teko ja toisen ihmisen vammauttaminen on rikos, joka johtaa rangaistukseen. Lasten ja nuorten kohdalla rangaistuksen korvaa koulutus, opastus oikeanlaiseen käytökseen ja avun anto. Apua tarvitsevat niin väkivallan tekijät kuin sen uhritkin. Auttaminen on kuitenkin hankalaa, jos avun tarpeesta ei tiedetä. Kiusatuksi joutumista hävetään ja sen jälkiä piilotellaan. Kotona valehdellaan, että uusi pipo hukkui, eikä kerrota totuutta, että joku otti sen päästä eikä antanut takaisin. Kiusattu lapsi ottaa mieluummin vastaan vanhemmilta tulevat moitteet kuin sanoo mitä oikeasti tapahtui.

Vanhemmat eivät aina huomaa lastensa kokemaa kouluväkivaltaa. Toiset vanhemmat eivät välitä. Opettajat eivät aina huomaa oppilaidensa kokemaa kouluväkivaltaa. Toiset opettajat eivät välitä. Oppilas- ja opiskelijahuolto, eli koulupsykologit ja terveydenhoito määritellään sote-uudistuksessa osaksi kuntien ja koulujen järjestämisvastuulla olevia koulujen palveluja. Sosiaali- ja terveysalan työntekijöille annetaan vastuu auttaa kiusattuja. Kunnilla ja kouluilla on kasvavat oikeudet puuttua kiusaamiseen.

Lasten ja nuorten keskuudessa paras tapa käytöksen muuttumiseen on sosiaalinen paine ja koulukiusaajien julkinen häpeä teoistaan. A-studiossa rohkeasti kokemuksistaan kertonut väkivallan uhri, 14-vuotias Cinderella Karisukki, kertoi kiusaamisen vähentyneen, kun hän teki siitä julkista. Koulukiusattu pikkuveljeni sai apua, kun hän vihdoin kertoi kokemastaan väkivallasta kouluvuosia jatkuneen piinan jälkeen. Omalla kohdallani haukkuminen, tavaroilla heittely, ulkopuolelle jättäminen ja vaatteista retuuttaminen väheni, kun vaadin rehtorilta saada vaihtaa luokkaa kiusaamisen takia. Kävin myös töissä koulupäivien jälkeen, jotta sain rahaa ostaa uusia trendikkäitä vaatteita. Uudessa luokassa sain uusia kavereita. Pääsin ”piireihin” ja ylemmillä luokilla olevatkaan eivät enää ohimennen ”huoritelleet” tai haukkuneet läskiksi. Kenenkään ei pidä suostua elämään kiusattuna.

Kiusaamisen olemassaolo tiedostetaan. Kiusaajat tunnetaan. Silti kiusaaminen kouluissa jatkuu. Tärkeätä on rohkaista kiusattuja – kouluväkivallan uhreja – kertomaan kokemuksistaan opettajille, vanhemmille ja kouluterveydenhoitajalle. Vielä odotellaan, että Opetusministeriö laatisi kaikkia kouluja koskevat ohjeet kouluväkivallan tunnistamiseen ja kiusaamisen kitkemiseen. Kiusatut voivat kuitenkin toimia pahan tekijöitä vastaan jo tänään tekemällä kiusaamisesta julkista välittävien aikuisten keskuudessa. Kouluväkivalta ei ole kiusatun häpeä, vaan kiusaajan.

Lisätty 29.11.2016

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *