Keitä ne on ne sankarit, sellaiset sankarimiehet, jotka tosipaikan tullen pelkäävät?

Yksin asuvien sekä sinkkuäitien ja -isien ääni kuuluu päätöksenteossa huonosti. Puhutaan perhepolitiikasta ja perhevapaiden uudistamisesta. Monelle kuntavaaliehdokkaalle tärkeä teema on lapsiperheen arki. Harvoin kuulee puhuttavat eronneiden vanhempien tai itsekseen asuvien hyvinvoinnin parantamisesta.

Keitä ovat ne sankarit, joiden ääntä ei huomioida? Vähän alle puolet suomalaisista elää yhden aikuisen taloudessa. Kasvava sinkkutrendi yhdistää nuoria ja vanhoja – yli 65- ja alle 35-vuotiailla yksin asuminen yleistyy nopeimmin. Etenkin pääkaupunkiseudulla pienet kodit ovat kysytympiä kuin suuret perheasunnot. Nuorista ja eläkeläisistä moni asuu itsekseen ja ihmettelee, miksi kaupoissa tuotteet pakataan nykyään perhepakkauksiin. Avioerotilastojen valossa Suomessa asuu yhä enemmän myös sinkkuäitejä ja -isiä. Arki on hyvin erilaista yhden aikuisen perheissä. Pienten lasten osa-aika isät ja yhteishuoltajaäidit tietävät, että pitkille työpäiville ja aikuisten vapaa-ajalle on aikaa vain niinä päivinä, kun lapsen asumisvuoro on ex-puolison luona. Muu aika on kiireistä selvitytymistä arjesta, josta vastuu kannetaan yksin. Elämä yhden aikuisen taloudessa tulee kalliiksi.

Keitä ovat ne sankarinaiset, jotka kasvattavat lapsensa täysin yksin? Suomessa on lähes 120 000 yksinhuoltajaa, joista suurin osa on äitejä. Läheskään kaikki yksinhuoltajat eivät elä sosiaalituen varassa, vaan tekevät kahta työtä, jotta voivat kantaa taloudellisen vastuunsa. Päivähoidon kustannukset ovat jo keskituloluokan yläpäässä saman suuruiset kuin hyvätuloisilla puolisoilla. Entä keitä ovat ne sankarimiehet, jotka erotessaan joutuvat sopeutumaan vähenevään yhteiseen aikaan lastensa kanssa? Tai isät, jotka taistelevat elatusmaksujen määrästä? Etävanhemmuus voi tuntua epätasa-arvovanhemmuudelta. Keitä sitten ovat ne sankarit, jotka asuvat vain itsekseen? Useat työssä käyvät sinkkuystäväni eivät juurikaan käytä julkisia palveluita. On maksettava korkeita veroja saamatta niille tarpeeksi vastinetta. Esitän saman kysymyksen, jonka olen kuullut monta kertaa: ”kuka ajaa sinkkujen asiaa?”.

Sellaiset sankarinaiset- ja miehet ansaitsevat tulla kuulluiksi. Kuinka moni nykypäättäjistä ymmärtää elämää yhden aikuisen kodissa? Tällä viikolla uutisoitiin, että päättäjien keski-ikä on noin 50 vuotta. Etenkin alle 35-vuotiaita nuoria aikuisia ja pienen lapsen sinkkuvanhempia on päättäjien joukossa hyvin vähän. Kuntapolitiikassa päätetään arkisista asioista. ”It takes one to know one” – vain yksin asuva vanhempi tuntee yksin asuvan vanhemman tarpeet. Ja vain yksin asuva tietää, mitä yksin asuva kaipaa.

On tärkeää, että työpaikan ja päiväkodin välillä pääsee liikkumaan mahdollisimman nopeasti, ettei lapsen hoitopäivä pitene liiaksi. On tärkeää, että varhaiskasvatus, harrastukset ja koulu sopii yhteen työelämän aikataulujen kanssa. On tärkeää, että erotilanteessa on tarjolla apua, jotta lasten asioista voidaan sopia hyvässä yhteishengessä. On tärkeää, että terveydenhoito ja erityistuki tulee kotiin, kun liikkuminen sieltä pois on haastavaa. On tärkeää, että on tarjolla liikunta- ja kulttuuriharrastuksia, joihin jokaisella on mahdollisuus osallistua. On tärkeää, että rakennetaan energiatehokkaita korkeita taloja ja luodaan työtä, jotta eläminen olisi edullisempaa myös yhden aikuisen taloudessa.

Tapasin eilen ikänsä demarina eläneen naisen, joka haluaa muutosta. Hän aikoo nyt äänestää kokoomuslaista naista. Kun halutaan muutosta, on muutettava käyttäytymistä. Mitäpä jos sinäkin olisit rohkea – korottaisit äänesi ja antaisit sen tällä kertaa 35-vuotiaalle sinkkumammalle?

Lisätty 08.04.2017