Helsingin sote-Kokoomus nyökkää rivissä

Eilisen Helsingin kaupunginvaltuuston ylimääräisen kokouksen alussa kuultiin liki puolen tunnin mittainen pormestari Vapaavuoren puhe, jossa hän keräsi valtuutetut tiukasti yhteen rintamaan sote-ja maakuntauudistusta vastaan. Valtuustosalin puhujapöntöstä käsin kerrattiin eduskunnassa lausunnoilla olevan uudistuksen puutteita viiden tunnin ajan, vaikka yhden kaupungin valtuutetut eivät voi päättää koko maan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä. Helsinki ei ole eduskunnan pikkuparlamentti, mutta me valtuutetut vastustimme hallituksen esitystä kuin yksi suuri oppositiokuoro.

Helsinki on Vapaavuoren rohkealla johdolla ottanut oikeuden älähtää, kun hallituksen esitys kalahtaa. Ja se kalahtaa kipeästi helsinkiläisiin. Viher-vasemmiston ryhmäpuheista selvisi pahimmat uhkakuvat siitä, miten helsinkiläisten terveyspalveluiden taso olisi laskeva ja palvelumaksut nousevia. Kokoomus nyökkää rivissä. Minä mukana.

Helsingille asetettu paine tuottaa kolmasosa koko hallituksen kaavailemasta säästöpaketista on suhteettoman suuri. Kohtuuttomiin säästöpainesiin on ynnättävä todellinen uhka siitä, että maakunnat eivät pysy tiukoissa budjeteissaan. Tällöin valtio on terveyspalveluiden rahasampo ja uusimaalaiset työssä käyvät veronmaksajat sekä yrittäjät muiden maakuntien rahanpumppukoneisto. Maakuntaperusteinen sote-uudistus ei ole Helsingin kannalta imarteleva hanke. Helsingin valtuuston sietääkin älähtää!

Ei tarvita kristallipalloa sen huomaamiseksi, että esitetty uudistus ei tule tuottamaan hallituksen aikomia säästöjä – päin vastoin. Keskeisin säästöjä tuova vipuvoima olisi kilpailu yksityisten ja julkisten terveyspalveluita tuottavien yritysten välillä. Lisäksi tarvitaan tervettä kilpailua yksityisten palveluntarjoajien välillä. Nämä edellytykset eivät nyt toteudu eduskunnan valiokuntakäsittelyssä olevassa mallissa, kaikista Kokoomuksen alkuperäistä aikomuksista huolimatta.

Olen huolissani pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuuksista tehdä voittoa sote-palveluiden tarjoajina. Uskoin aiemmin, että valinnanvapausmalli notkeuttaa esimerkiksi vanhusten kotiin saamia pienten yritysten tarjoamia hoivapalveluja. Uskoin, että me tavalliset terveyspalvelujen asiakkaat saisimme parempaa palvelua nopeammin. Uskoin, että sote-mallia viilataan asiantuntijalausuntojen pohjalta niin, että se parantaa pk-yritysten jalansijaa sote-markkinoilla.

Nyt on hankala uskoa, että uudistus toisi uusia liiketoimintamahdollisuuksia pienille yrittäjille. Päin vastoin: uudistus luo rajoitteita sote-alan pk-yritysten toiminnalle ja hankaloittaa uusien yritysten syntymistä. Sosiaalihuollon ohjauksen ja neuvonnan tuottamiselle nyt esitettyjen vaatimusten vuoksi ei ole käytännössä mahdollista, että pienyritykset voisivat toimia sote-keskuksina. Tämä olisi suomalaisen kilpailukyvyn ja työllisyyden kannalta tähdellinen etu uudistuksessa.

Lisäksi, maakunnille ei ole esitetty sellaista vastuuta palvelumarkkinoiden toimivuudesta, jollaista Helsinki strategiassaan linjaa. Toisaalta, onko Helsingin strategisilla toimilla mitään väliä, kun valta hoitaa omat sote-palveluasiamme viedään nyt meiltä pois?

Yllä esitetystä huolimatta sote-markkinat ja alan työntekijät ovat odottaneet ratkaisua jo liian kauan. Riveistämme löytyy varmasti myös kansanedustajia, jotka ovat odottaneet uusia terveysjätteihin aukeavia johtajapaikkoja jo liian kauan. On sääli, että kansalaisten terveys tuntuu olevan jälleen keppihevosena vaalitaistossa puolueiden sisällä ja puolueiden välillä. Jää nähtäväksi, onko kamppailussa nyt kyse vain eduskuntavaali- vai myös maakuntavaalimenestyksestä.

Toivon jälkimmäistä, sillä eduskunnan olisi nyt vastuutonta jättää ottamatta askel koko maan sote-palveluiden kehittämiseksi. Vaikka helsinkiläisten asialla seison hyvin mielin kaupunginvaltuustossa käsillä olleen maakuntamallin lynkkaavan kannanoton takana, hallituksen esittämä sote-malli on ilmeisesti parasta, mihin tämän maan demokratia kykenee.

Koska en kaupunginvaltuutettuna tai Uudenmaan maakuntavaltuutettuna istu ratkaisevalla napinpainajan paikalla, harras pyyntöni kansanedustajille on seuraava: uudistusta ei saa tehdä pienten suomalaisten yrittäjien palvelutarjonnan ja markkinaehtoisen kilpailun mahdollisuuksia polkien.  Eikä siten, että perusterveet helsinkiläiset joutuvat maakuntamallisen soten lapsentautien maksumiehiksi.