Kelpoisuusvaatimuksia ei saa laskea – kelpoisista varhaiskasvatuksen opettajista ja sosionomeista on pula koko Suomessa. Varhaiskasvatuksen kriisi on heikentänyt lapsiperheiden hyvinvointia. Se vaikuttaa sekä lasten pedagogisen kasvatuksen toteutumiseen että aikuisten työssäkäynnin mahdollisuuksiin.
Varhaiskasvatuksen kelpoisuusvaatimuksia on päätetty tiukentaa vuoteen 2030 mennessä.
Kriisin ratkaisuksi on keskustapuolueen ministeritasolta ehdotettu kelpoisuusvaatimusten laskemista. Tämä ei ole oikea suunta. Tehdyt lakimuutokset ovat hyviä, sillä ne tähtäävät entistä pedagogisempaan varhaiskasvatukseen. On lasten etu osallistua nimenomaan varhaiskasvatukseen – ei mennä päivähoitoon tai tarhaan. En myöskään kannata poukkoilevaa politiikkaa. Lain vaikutukset eivät ole vielä ehtineet edes tulla täysimittaisesti voimaan.
Opettajia ja sosionomeja on yksinkertaisesti koulutettava enemmän.
Ihmettelen miksi vasemmistohallitus ei ole lisännyt koulutuspaikkoja riittävästi ja tehnyt efektiivisiä toimia varhaiskasvatuksen opettajaopintojen vetovoiman kasvattamiseksi, vaikka lain tuomat muutokset ovat olleet tiedossa ja varhaiskasvatuksen haasteellinen tilanne on nähty jo vuosia sitten.
Kysymys kuuluu: miksi yliopistot eivät ole saaneet riittäviä resursseja opettajankoulutuksen paikkamäärien lisäämiseksi?
Esimerkiksi Helsingin yliopiston VAKAVA varhaiskasvatuksen opettajan opintoihin haki viime vuonna kaikkiaan 602 opiskelijaa, joista 280 kutsuttiin ensisijaisena soveltuvuuskokeisiin. Hyväksyttyjä hakijoita oli todistusvalinnan ja hakukokeen jälkeen 154 opiskelijaa, mutta aloituspaikkoja vain 140 kappaletta. Suppilo on selvästi laajempi yläpäästä, mutta kuristuu alaspäin opiskelupaikan saavia kohti.
Varhaiskasvatuksen opettajien koulutusprosessi on rikki. Menetys on vähintään 14 kelpoista ja enintään 464 varhaiskasvatuksen opettajaa pelkästään yhdessä yhteishaussa yhden yliopiston kohdalla. Kasvatustieteen kandidaatteja koulutetaan yliopistoissa yhteensä seitsemällä eri paikkakunnalla, joten yhteenlaskettuna menetettyjen opettajien määrä on vähintään 83 kappaletta vuonna 2022 opintonsa aloittaneiden kohdalla ainoastaan suomenkielisellä puolella. Ruotsinkielisen varhaiskasvatuksen vetovoima sekä valmistuvien opettajien määrä on moninkertaisesti heikompi. Tilanne on huolestuttava.
Opettajapulan vaikutukset valuvat raskaasti kuntien harteille, vaikka kriisin ratkaisun avaimet ovat hallituksella. Nyt on oikea aika sijoittaa koulutukseen.
Opettajapulasta aiheutuvat haasteet jäävät kuntien kannettaviksi. Esimerkiksi Helsingissä ponnistellaan lakisääteisten vaatimusten edessä. Kaupunki on mm. lisännyt päiväkotien varahenkilöstön määrää, nostanut varhaiskasvatuksen opettajien palkkoja ja palkkioita, sekä luonut uudenlaisia urapolkuja varhaiskasvatuksen työntekijöille.
Helsinki on myös hakenut valtiolta lupia lisätä koulutuspaikkojen määrää, mutta niitä ei ole myönnetty. Samaan aikaan varhaiskasvatusalan veto- ja pitovoima vähenee, kun uutiset päiväkotien vaikeasta arjesta tavoittavat uraa harkitsevat opiskelijat ja yleinen minimipalkkataso ei vastaa työn vaativuutta.
Nykyään yhä useampi lapsi osallistuu varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatuksen kriisin ratkaisun avaimet ovat hallituksella. Viimeistään nyt on sijoitettava opettajien koulutukseen. Muitakin toimenpiteitä tarvitaan valtion tasolla, eräänä niistä minimipalkkojen nosto valtakunnallisesti. Yksin kaupunkien keinot eivät riitä.